Maaseudulle levisi kaikenlainen edistys ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Melkein joka kylästä alkoi löytymään kansakouluja ja oppimisen halu alkoi lissäntymään. Tiedonhalua perinteiseen maatalouden ammattiin lisääntyi hurjaa vauhtia. Ammattikirjoja alkoi ilmestymään ja samaan aikaan alettiin nopeaan tahtiin perustamaan neuvontajärjestöjä. Pienviljelijöillekin perustettiin kaksi erillistä valtakunnallista liittoa. Nämä kaksi liittoa aiheutti hämmennystä ja ihmetystä väestössä. Niinpä Järventaustaan perustettiin myös kaksi yhdistystä. Yhdistykset perustettiin kaksikymmentäluvun alkupuolella, mutta yhdistyminen tapahtui 18.3.1927. Ehtona yhdistymiseksi oli, että Tampereella 18.4.1927 pidetyssä kokouksessa Pienviljelijäin Keskusliitto ja Pienviljelijäin Liitto yhdistyisivät yhdeksi valtakiunnalliseksi järjestöksi.

11.2.1923 oli Hakamäkeen kutsuttu kokous, jonka kokoonkutsuja oli Juuso Salo. Pöytäk.irjan all.ekirjoittivat Wihtori Jussila ja Aino Sajantila. Seuraavakokous pidettiin Levoniemessä 18.2.1923, jossa valittiin puheenjohtajaksi Juuso Salo ja rahastonhoitajaksi Wihtori Jussila. Sitten ryhdyttiin käytännön töihin, sillä Salomäessä suunniteltiin jo 24.3.1923 puutarha- ja karjanhoitokursseja. 18.9.1923 päätettiin perustaa apulannan koeruutoja 4kpl kovalle maalle ja 4kpl suolle. 6.3.1924 Salomäessa pidetyssä kokouksessa oli talousarvion loppusumma 3550 markkaa. Rahoja päätettiin käyttää juurikasvikilpailun ja kaksi viikkoa kestävän karjanhoitokilpailun järjestelyihin. Opintoretkikin päätettiin järejstää samana vuonna Santämäen kartanon sikalaan ja kanalaan.

Salomäessä 26.11.1924 pidetyssä kokouksessa puhuttiin ensi kerran ooman talon rakentamisesta. Jaffet Alho oli luvannut lahjoittaa Mällin tilasta tontin. Oltiin päätetty seuraava vuonna järjestää tukkitalkoot.