Maaseudulle levisi kaikenlainen edistys ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Melkein joka kylästä alkoi löytymään kansakouluja ja oppimisen halu alkoi lissäntymään. Tiedonhalua perinteiseen maatalouden ammattiin lisääntyi hurjaa vauhtia. Ammattikirjoja alkoi ilmestymään ja samaan aikaan alettiin nopeaan tahtiin perustamaan neuvontajärjestöjä. Pienviljelijöillekin perustettiin kaksi erillistä valtakunnallista liittoa. Nämä kaksi liittoa aiheutti hämmennystä ja ihmetystä väestössä. Niinpä Järventaustaan perustettiin myös kaksi yhdistystä. Yhdistykset perustettiin kaksikymmentäluvun alkupuolella, mutta yhdistyminen tapahtui 18.3.1927. Ehtona yhdistymiseksi oli, että Tampereella 18.4.1927 pidetyssä kokouksessa Pienviljelijäin Keskusliitto ja Pienviljelijäin Liitto yhdistyisivät yhdeksi valtakiunnalliseksi järjestöksi.

11.2.1923 oli Hakamäkeen kutsuttu kokous, jonka kokoonkutsuja oli Juuso Salo. Pöytäk.irjan all.ekirjoittivat Wihtori Jussila ja Aino Sajantila. Seuraavakokous pidettiin Levoniemessä 18.2.1923, jossa valittiin puheenjohtajaksi Juuso Salo ja rahastonhoitajaksi Wihtori Jussila. Sitten ryhdyttiin käytännön töihin, sillä Salomäessä suunniteltiin jo 24.3.1923 puutarha- ja karjanhoitokursseja. 18.9.1923 päätettiin perustaa apulannan koeruutoja 4kpl kovalle maalle ja 4kpl suolle. 6.3.1924 Salomäessa pidetyssä kokouksessa oli talousarvion loppusumma 3550 markkaa. Rahoja päätettiin käyttää juurikasvikilpailun ja kaksi viikkoa kestävän karjanhoitokilpailun järjestelyihin. Opintoretkikin päätettiin järejstää samana vuonna Santämäen kartanon sikalaan ja kanalaan.

Salomäessä 26.11.1924 pidetyssä kokouksessa puhuttiin ensi kerran oman talon rakentamisesta. Jaffet Alho oli luvannut lahjoittaa Mällin tilasta tontin yhdistykselle. Vasta 24.5.1926 Jukolassa pidetyssä kokousessa saatiin lyötyä rakennushanke aluille. Rakennushankae viivästyi usealla vuodella, kun kylällä toimi kaksi yhdistystä ja yhdistymisen jälkeen voitiin hyväksyä rakennuksen aloittaminen. Rakennusta varten perustettiin rakennustoimikunta johon kuuluviat A. Mäkelä, J. Salo ja O. Laakso. Taloa rakennettin useana vuonna peräkkäin. Talon rakentaminen oli suuri ponnistus kylälle. Pidettiin iltamia, arpajaisia ja muita varainkeruu ohjelmia, jolla voitiin kustantaa talon rakeeus kustannuksia. Tietenkin useat tukki ja päre talkoot pidettiin. Päre talkoita pidettiin Vanhankosken myllyn pärehöyllä. Tukkeja sahattiin Jussilan ja Walton sahoilla. Vuonna 1934 elokuun 25 vietettiin Pirtin valmistumista. Olihan Pirtti ollut käytössä jo muutaman vuoden, mutta vasta 1934 rakennus urakka oltiin saatu päätökseen.